Musta Barbaari ja #rasismi2014

Kuva: tuntematon / muokattu

Viime viikonloppuna Oulun loppuunmyydyillä Qstock-festivaaleilla todistettiin eriskummallinen tapahtumaketju. Ensin viidentoista minuutin festivaalislottia täyttyneen suomiräp-artisti Musta Barbaarin keikka lopetettiin festivaalijärjestäjien toimesta sähköjen katkaisulla. Tämän jälkeen tapahtuneesta kimpaantunut artisti juoksi kesken hänen jälkeensä esiintyneen Megadethin lavalle kesken soiton, riisui paitansa ja juoksenteli järjestysmiehiä karkuun.

Käsitykseni mukaan Musta Barbaarin keikka lopetettiin, koska se oli venynyt yliajalle. Se, vaikuttiko asiaan kenties Megadethin raiderissa mahdollisesti lukenut kohta muiden keikkojen päällekäisyyksistä jää arvailun varaan. Mikä on kuitenkin varmaa on se, että festivaaleilla soittosloteista etenkin pienempien artistien kanssa pidetään minuutin tarkasti kiinni, ja Musta Barbaari ei todellakaan ole ensimmäinen artisti, jolle kyseinen kohtalo on langennut.

Mikä kuitenkin suivaannutti itseni, ja johti päätökseen kirjoittaa tämä teksti, ei varsinaisesti liittynyt itse tapahtuneeseen mitenkään. Huomasin nimittäin tänään aamulla, että Musta Barbaari oli aloittanut Twitter-sivullaan retweet-kampanjan häsärillä #rasismi2014. Musta Barbaari on koko päivän jakanut Twitterissä kuvakaappauksia erinäisistä häneen Facebookissa kohdistuneista rasistista kommentteista. Niitä epäuskoisesti lukeneena olen alkanut hävetä suomalaisuuttani.

Facebook on selvästi raadollisempi paikka kuin Twitter, sillä Twitterissä Musta Barbaari on saanut paljon tukea ja kannatusta. Kannoin itsekin korteni kekoon ja koska twiittiäni on tätä kirjoittaessa retweetattu 45 kertaa ja suosikoitu 98 kertaa olen ymmärtänyt, että asiasta on syytä puhua laajemminkin. Alkuperäinen twiittini kuuluu: "Häkeltynyt @stadinrevityin-tulituksesta. Jos @jukkadudeson olisi tehnyt saman tempun, jengi olisi ollut ihan pähkinöinä. #rasismi2014"

Mitä kuitenkin twiitilläni oikeasti tarkoitin oli, että Musta Barbaarin tempaus antoi ihmisille mahdollisuuden sortua vihapuheeseen. Sen sijaan, että ihmiset olisivat keskittyneet siihen, oliko oikein vai väärin että Musta Barbaarin keikalta katkaistiin sähköt, tai oliko oikein että Musta Barbaari juoksi Megadethin soittaessa lavalle, keskityttiinkin epäolennaisuuksiin. Sorruttiin ala-arvoiseen haukkumiseen. En ala toistamaan solvauksia, voitte käydä lukemassa ne itse.

Haluaisinkin kysyä uudelleen kysymyksen:

Mitä jos Musta Barbaarin sijaan keskeytetty keikka olisikin ollut hypoteettinen Duudsoneiden esiintyminen, ja lavalle olisikin juossut pohjanmaalla syntynyt vaaleatukkainen suomalainen, eikä tummaihoinen James Nikander? Minkälaista keskustelua aiheesta sitten käytäisiin?

Kuka maksaa demobändin keikasta 10 euroa?

Kuva: Kati Säger

Minun piti olla kesälomalla, ainakin tästä blogista. Näemmä epäonnistuin. Ystäväni kanssa aamulla käyty keskustelu veti minut takaisin nyrkkeilykehän punaiseen nurkkaukseen. Olen tunteikas, minkäs teet. Ystäväni kertoi minulle olleensa joku aika sitten Helsingissä keikalla katsomassa kahta demobändiä. Sisäänpääsymaksu 7 euroa plus pakollinen 3 euron narikka.

Nyt osa teistä varmasti ajattelee: "No mitäs sitten? Sehän on ihan normaalia". Niinpä, nykyään se on normaalia. Aivan yhtä normaalia kuin vaikkapa se, että kyseinen keikkapaikka myy bisseä hintaan 6,5 euroa. "Sehän on ihan normaalia". Annapas kun kerron, ei muuten ole.

Kahden demobändin keikasta 10 euron sisäänpääsymaksu on yhtä oikeutettua, kuin myydä CD-levyä hintaan 23 euroa. Se on saman verran, mitä osa nimekkäistä levyttävistä artisteista pyytää headliner-keikoistaan. Suurin osa demobändeistä (anteeksi sanan käyttö negatiivisessa muodossa) ei vaan tuotantonsa tai kokemuksensa puolesta pysty tarjoamaan yhtä hyvää keikkaa, kuin nimensä vakiinnuttanut levyttävä yhtye. On väärin perustella hinta sen pohjalle, että bändejä on kaksi ja ne muka toisivat automaattisesti vastinetta sisäänpääsymaksulle.

Eikä bändeille edes jää törkeän hintaisesti sisäänpääsymaksusta juuri mitään käteen. Tässä 10 euron tapauksessa 3 euroa kokonaispotista kuoriutuu automaattisesti narikkahenkilökunnalle. Lipusta maksetaan alvit pois, jonka jälkeen lipputulot jaetaan bändin ja keikkapaikan sopimassa suhteessa, usein 30% keikkapaikalle ja 70% bändille. Lopulta bändit saavat jotain yli 3 euroa per lippu, jonka jakavat sitten kahteen pekkaan. Se tekee siis per lippu 1,5-2 euron luokkaa.

Enkä sano, että 10 euroaautomaattisesti toimisi ovelta käännyttäjänä, mutta kun päälle heitetään 6,5 euroa maksava olut, ollaan 16,5 euroa pakkasen puolella jo ennen ensimmäistä sointua.  Bändejä on kaksi, joten oluitakin on oltava ainakin kaksi. Eipä siinä 23 euroa kahdesta oluesta ja kahdesta demobändin keikasta = "kuulostaa järkevältä". No ei todellakaan kuulosta.

Samaan aikaan toisaalla samat demobändit soittavat 3 euron lipuilla paikassa, jossa ei tarvitse maksaa ilmanarikasta maksua ja oluenkin saa kelpoon 4 euron hintaan. Koska alvimaksut jätetään bändin harkinnan varaan, ne jätetään maksamatta ja koska diili on reilumpi, bändit saavat pitää 100% lipputuloista. Bändeille jää käteen se sama 1,5 euroa per lippu per bändi. Yleisö saa keikkansa ja oluensa kokonaishintaan 11 euroa. Kuulostaako järkevältä? Erittäin.

Toivoisin, että tähän ongelmaan alettaisiin pikkuhiljaa heräämään Helsingin suunnalla, vai onko oikeasti niin, että hesalaisilla on yksinkertaisesti vaan niin paljon massia, ettei meuhkaamani epäkohta olekaan oikea ongelma? On kuitenkin mielestäni väärin, että demobändit ja niiden yleisöt pakotetaan väkisin isommille bändeille rakennettuihin muotteihin. Minulle on se ja sama kuinka monta demobändiä illassa on, todennäköisesti haluan nähdä vain sen, jossa kaverini soittavat. Jos en saa keikkakokemusta minulle sopivaan hintaan, jätän menemättä. Piste.